torstai 11. syyskuuta 2014

Kolumni: Te**m*nen r*****ee k**k*n

Ilves lähtee tulevaan liigakauteen varmana playoff-paikan ulkopuolisena joukkueena. Ilves on lyhyessä ajassa tehokkaasti ajettu keskikastin joukkueesta alas pahnan pohjimmaiseksi. Niin urheilullisella kuin taloudellisella puolella. Yhdentoista viime vuoden aikana Ilves on ollut jumbona neljä kertaa ja karsinut liigapaikastaan kolme kertaa, aina selviten voittajana (kiitos tasoeron). Huono menestys on perinteisesti yhdistetty pelaajistoon tai valmentajiin, eli individuaaleihin.  
Ei ole Masi Marjamäen vika, että Ilveksellä ei ole rahaa hänen palkkaansa. Vasta viime vuosina yhä useamman Ilves-kannattajan katse onkin kohdistunut sinne minne se olisi jo viime vuosikymmenen aikana pitänyt kiinnittää, ylös Ilveshockey Oy:n Takojankadun toimistoon mistä individuaaleja tekijöitä hallitaan, ja joiden ohjeiden ja resurssien mukaan individuaalit toimivat. Perinteisessä ajattelussa ei tule kuulonkaan, että johto olisi läpeensä mätä ja korruptoitunut, on vain individuaalit.

 Viime kausien taloudelliset tulokset näyttävät selviä tuloksia johdon taloudellisesta osaamisesta. Puolen miljoonan tappiot per kausi ovat tehneet Ilveksestä konkurssikypsän seuran. Ihmetys on lisääntynyt Ilveksen pelatessa kausi toisena jälkeen yhä vaatimattomimmilla kokoonpanoilla, joihin ei luulisi uppoavan kamalia summia.
Pahinta tilanteessa on, että kukaan ei oikeastaan tiedä mihin rahat ovat menneet, ja ne jotka tietävät, eivät kerro (lue Takojankatu). Ilveshockey Oy:ssa nykyisinkin vaikuttavat henkilöt olivat mukana viime vuosikymmenellä, kun Ilves teki taloudellisesti voittoa joka kausi. Sitten tapahtui jotain, ja vuosikymmenen lopulla lukemat kasvoivat, mutta eteen tuli miinusmerkki. Kausi 2008-2009 oli urheilullisesti suuri pettymys Ilveksen pudotessa säälipleijareissa Pelicansille. Huhut kertovat, että Ilves olisi satsannut kauteen paljon ja saanut lupauksillaan useita yrityksiä yhteistyöhön, mutta monet yritykset hyppäsivät pois Ilveksen kelkasta odotettua heikomman sarjasijoituksen vuoksi. Seuraavalla kaudella Ilves oli viimeinen ja tästä lähti liikkeelle Ilveksen synkin vaihe historiassaan joukkueen sijoittuessa vain kaksi kertaa paremmin kuin liigajumbo. Ilveshockey Oy:n toimitusjohtajana tappioiden alkaessa kaudella 2009-2010 ollut Esa Honkalehto jätti uppoavan laivan ja tekee paluun samaan rooliin tälle kaudelle. Mies sanoikin heti ettei syytä edeltäjiään, etteivät nämä pystyneet kääntämään Ilveksen taloutta plussan puolelle. Uskomattoman ylimielinen viesti, ja täydellinen perseennäyttö Ilveksen kannattajille, jotka marssivat Honkalehtoa ja hallitusta vastaan ulos tammikuussa 2010! Honkalehdon uudelleenpalkaaminen osoittaa, miten Ilveshockey Oy:n hallitus halveksii Ilveksen kannattajia. Harvat ovat antaneet anteeksi mihin jamaan hän jätti Ilveksen viime visiitillään.

Ilveshockey Oy:n myyntiaikeet Marko Sjöblomille nostatti suuren buumin Ilveksen ympärille. Ilves sai paljon uusia sponsoreita ja yritysasiakkaita ja ennen kaikkea, yleisömäärät kasvoivat. Katsottiin myös, että joukkueen sarjakärkeen oikeuttaneet peliesitykset olivat Sjöblomin ansiota. Seuraava dialogi käytiin kauden 2013-14 avausottelussa Tapparaa vastaan Ilveksen ollessa 2-3 johdossa, ja lopulta voitettuaan ottelun samoin lukemin. Itse Sjöblom istui seisomakatsomon alapuolella, aivan kannattajien vieressä.

Osasto 41:n capo: Kaikki tietävät, ketä voimme tästä kiittää.
Osasto 41:n capo: Kiitos Marko!
Ilves-kannattajat: Kiitos Marko! tap tap tap tap tap Kiitos Marko!...

 Kaikki tietävät mitä sitten kävi. Mitä jos mitään buumia ei olisikaan tullut? Oliko myymisen peruminen seurausta siitä, että vanha valta oli huomannut mikä potentiaali Ilveksellä oli? Todennäköisesti tämä oli yksi syy miksi kauppa peruuntui, vaikka hallitus ei tätä myöntänytkään tiedotteessaan marraskuussa 2013. Ahneella on paska loppu, sanotaan. Niin se näyttää nytkin. Ilveshockey Oy:n nykyinen johto uskoo viime syksyn buumin olevan edelleen päällä ja että Sjöblomin hankkimat uudet yritysasiakkaat ja kausikorttilaiset rahoittavat edelleen Takojankadun saunakerhoa. Viimeisimmät huhut kertovat, että juuri kausikorttien myynnissä ja yritysasiakkaiden hankinnassa ollaan epäonnistuttu pahasti täksi kaudeksi. Samalla Ilves on kasvattamassa menoarviotaan lähes 20 prosenttia. Pelaajabudjetin pienentyessä johtaa tämä pohdintaan, mihin v*****n se v***n raha oikein menee? Ja toisaalta mistä sitä tulee, jos edellisissä toimenpiteissä on menty niin pahasti metsään? Käynnissä olevalla osakeannilla koitetaan kerryttää Ilvekselle puolitoista miljoonaa euroa lisää pääomaa. Huhtikuusta asti osakeanti on vahvistanut Ilveksen taloutta kuitenkin vain 200 000 eurolla. Ilves-henkisen tilanteesta tekee se, että hallituksen puheenjohtaja Vesa Kainulainen kertoi aiemmin, että osakkeita on myyty puolen miljoonan edestä. "Luvut elävät", vastattiin, kun tästä aiheesta kysyttiin viime elokuussa. Ilmeisesti myös taaksepäin. Haluttomuudelle on varmasti syynsä. Nimimerkki Kunto on kirjoittanut Jatkoajan keskustelupalstalle omista kokemuksistaan. Hänen mukaansa, vaikka osakkeita ostaisi niillä ei saa käytännössä äänivaltaa Ilveshockey Oy:ssä, sillä vanhoilla osakkeenomistajilla on yhdessä enemmistö osakeyhtiössä. Tästä ei kuitenkaan oltu tiedotettu, vaan eräs asiasta perillä ollut tuli kertomaan, kuinka "apinoita koijataan". Liikemiespiireissä huijarit tiedetään todennäköisesti hyvin ja heitä osataan varoa. Hallitus on saattanut tiedostaa tämän ja onkin jatkamassa VVV-kampanjaa (Viiri viidessä vuodessa), joka tänä kautena toistetaan viime kauden tapaan. Käytännössä tämä tarkoittaa, että kannattaja maksaa tietyn summan, jolla hän saa nimensä laitamainokseen ja ilmaisjakelulehti Ilves-Sanomiin. Ilves-kannattajat ovat älähtäneet kampanjaa vastaan. Viime kaudella se sisältyi alkukauden huumaan, uuteen alkuun ja lupaukseen paremmasta, nyt se merkitsee kaikkien vihaaman vanhan puuhastelupoppoon epätoivoista yritystä kerjätä rahaa kannattajilta vanhojen lupausten kanssa, jotka eivät ole mitenkään realistisia nykyisen johdon prioriteeteilla. Ilves-kannattajat ovat saaneet kestää tilannetta, missä naapuri tekee huimia sarjasijoituksia, talous pyörii loistavasti ja hyviin pelaajiin on varaa. Viimeisimpänä Ilveksen toiminnan naurunalaiseksi saattanut Masi Marjamäen siirto naapuriin. Kaiken takana on muutama kausi tehty panostus pelaajabudjettiin. Naapurissa on ymmärretty sijoituksen ja yritysasiakkaiden/sponsoreiden yhteys. Toisaalta liian kiinnostava seura saattaa kerätä liikaa yritysasiakkaita, mikä on haitaksi Ilveshockeysta taloudellisesti hyötyville, joten tärkää on pitää tuote mahdollisimman salassa, ja saada itse kakusta suurin siivu.

Hallitus on näennäisesti koittanut siirtää omistaja Vincent Manngardia syrjään ja seuran myymisessä Sjöblomille olisi samalla Manngardin saatavat Ilveshockey Oy:lta mitätöityneet. Hallitus oli kuitenkin se osapuoli, joka perui kaupat vedoten mitä mielikuvituksellisempiin seikkoihin. Hauskimpana yksityiskohtana oli se, kuinka Sjöblomin puolella olleet kohtuusuuret osakkeenomistajat sivuutettiin täysin asian tiimoilta, kuten kannattajien perustama Share Ilves ry. Jälleen yksi osoitus kuinka johtoporras ei välitä kannattajan mielipiteestä. Selvää on, että Ilveksen myyminen olisi silloiselle/nykyiselle johdolle ja muille Ilveshockeyta lähellä oleville tahoille ollut kohtalokas taloudellinen riski, sillä edellämainittujen omien bisnesten sanotaan hyötyvän Ilveksestä tuoden lisää yrityskontakteja ja käyttäen Ilveshockey Oy:tä omien firmojensa tappioiden kattamiseen. Räikeimpänä esimerkkinä Honkalehdon Sponsvision, joka hoitaa Ilveksen sponsorimyynnistä omien lukujensa mukaan 65 prosenttia. Honkalehto kerää siis tuplapalkan toimiessaan Ilveshockeyn toimitusjohtajana ja Sponsvisionin toimitusjohtajana samaan aikaan. Ilveksen rahoista sekin tulee siis molemmat palkat.

Ilveksen tulevaisuus näyttää jälleen synkältä. Sjöblom oli valo tunnelin päässä, mutta sitten tunneli sortui. Uusia omistajaehdokkaita tuskin tulee, näyttihän Sjöblomin tapaus millaisessa paskassa täytyy kahlata, jotta saa raivattua tiensä Manngardin valtaistuimelle. Tyhjät lupaukset laajasta omistuspohjasta voidaan unohtaa epäonnistuneen osakeannin myötä. Muutosta ei ole näkyvissä vähään aikaan. Ehkä kun kuolema korjaa Manngardin, jotain voi tapahtua, mutta toisen ihmisen kuolemisen toivominen ei todellakaan ole suotavaa ja ratkaisun olisi löydyttävä sopimalla. Valitettavasti siinä missä Ilves-kannattajat näkevät ongelman, siinä hallitus ei näe itseään. Ei halua nähdä itseään. Ei kiinnosta.

Pahinta on, että viime kausien myötä kannattajien ja johdon välinen luottamus ollut katoamassa. Marko Sjöblomin "potkut" oli piste, jonka jälkeen Manngardilla tai hallituksella ei enää ollut mahdollista palauttaa luottamustaan kannattajalle. Kukaan ei usko mitä hallitus tai Ilves tiedottaa virallisilla sivuillaan tai sosiaalisessa mediassa. Kannattaja on kuitenkin ensisijainen "asiakas" seuralle. Kannattajalle seura voi olla elämä. Kannattajan mieliala voi olla riippuvainen otteluiden tuloksista. Honkalehdonkin palkkaus sai välittömästi vihaisten kommenttien vyöryn Ilveksen virallisilla tileillä sosiaalisessa mediassa. Tällä ei ole merkitystä. Tavallisella kannattajalla ei ole sananvaltaa Ilveksen asioissa. Sjöblomin potkujen yhteydessä lanseerattu kannattajien ja sponsoreiden "strategiaryhmä" oli kusetusta. Sellaista ei tullut. Sitä ei yritetty. Sitä ei haluttu yrittää. Kaikki hyvin valtakunnassa. Share Ilves on arvostettava yritys tuoda kannattajan ääntä johtoportaaseen. Toisaalta ei olisi koskaan pitänyt joutua tilanteeseen, jossa noin yksi prosentti osakkeenomistajista ajaa Ilveksen etua muiden keskittyessä omien bisneksiensä hyötymiseen Ilveksestä. Ilveksen slogan "Tekeminen ratkaisee kaikein" on muuttunut kirosanaksi useiden hallituksen tiedotteiden myötä, missä slogania on käytetty.  
Tätä kirjoittaessani Ilveshockeyn toimistolla järjestetään keskustelutilaisuus kannattajien ja Honkalehdon kesken. En mennyt, koska uskoni Honkalehtoon ja muuhun johtoon on kauan sitten kadonnut.

Te**m*nen r*****ee k**k*n!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti