keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Keltavihreän kannattajakulttuurin nousu

Kausi 2012-2013. Syksy 2012. Eletään Ilveksen 81-vuotisen historian synkintä aikaa jääkiekossa. Joukkue oli suurista lupauksista ja odotuksista huolimatta sijoittunut SM-Liigan viimeiseksi viime kaudella ja tulevaan kauteen Ilves lähtee varmana liigakarsijana. Katsojamäärät putosivat edellisestä kaudesta, joten yhä useampi istuin jäi tyhjäksi. Yleisömäärät ovat virallisesti illasta toiseen 4000 paikkeilla, vaikka kokeneimmat Hakametsässä kävijät tietävät, että paikalle on todennäköisesti saapunut vain puolet ilmoitetusta luvusta. Tunnelma on sidoksissa joukkueen peliesityksiin kentällä, joten tunnelma oli laimeampi kuin koskaan aiemmin. Minuutti minuutilta, erä erältä, pelipäivä pelipäivältä epätoivon henkäys kulki ympäri Hakametsää. Ja oli niin hiljaista. Katsomossa ei otettu kantaa Ilveksen tilaan. Ulosmarssi oli nähty kaksi ja puoli vuotta aikaisemmin eikä uutta oltu järjestämässä. Kukaan ei näyttänyt olevan kiinnostunut rakkaasta seurastaan, yhdestä Tampereen perinteikkäimmistä, tuntui olevan vain hiljaista hyväksyntää johtoportaan harjoittamalle Ilveksen alasajolle.
Osasto 41 vanhassa piippuhyllyn seisomakatsomossa.

Vuodesta 2007 D1-katsomon yläpuolella sijaitsevaan seisomakatsomoon oli kerääntynyt muutaman kymmenen hengen ryhmittymä, joka yritti luoda tunnelmaa, mutta virsikirja koostui lähinnä muutamasta huudosta ja joihin katsojat eivät lähteneet mukaan. Paikka piippuhyllyllä ei myöskään ollut otollinen paikka luoda tunnelmaa halliin. Tämä ryhmittymä oli nimeltään Osasto 41, joka tuolloin ei poikennut keskiverrosta suomalaisesta fanipaitoihin pukeutuvasta kannattajaryhmästä. Osastolla oli hankittuna pieniä ja suurempia lippuja. Merkittävämmät ponnistukset ryhmän alkuhistoriassa olivat Colby Genowayn tervetulolakana marraskuussa 2009 sekä "Sell Vinnie Sell"-lakana satojen Ilves-kannattajien ulosmarssin yhteydessä alkuvuonna 2010.
Oli suunnitelmia, joilla olisi luotu isompi seisomakatsomo ja tuoda se lähemmäs kaukaloa, mutta näitä suunnitelmia ei toteutettu, vaan kaikki säilyi niin kuin ennen. Ilves.comin virallisella keskustelualueella oli kirjoituksia uuden seisomakatsomon puolesta ja sitä vastaan. Puolesta olleet katsoivat seisomakatsomon parantavan hallin tunnelmaa, kun taas vastustajat totesivat projektin olevan liian työläs ja kuka nyt haluaisi seistä. Samaan aikaan vastustajat voivottelivat huonoa tunnelmaa. Aika ei ollut otollinen kauneudelle.

Niilon Pojat Itäpäädyssä. Kuva ipalandia.wordpress

Jalkapallon puolella kannattajatoiminta nytkähti liikkeelle 2008, kun Ilveksen epävirallinen kannattajaryhmä Niilon Pojat näki päivänvalonsa Tammelan Stadionin olutkatsomossa. Niilon Pojilla oli jo alkuvaiheessa repertuaarissaan useita lauluja ja "Pojat" pukeutuivat kasuaalisti, eli käyttäen mahdollisimman vähän fanituotteita. (lue. pelkkä kaulahuivi). Touhu lähti nopeasti kasvamaan. Kaudella 2009 nähtiin ensimmäinen Niilon Poikien bandis, ja seuraavina kausina nähtiin ensimmäiset ryhmän järjestämät vieraskuljetukset. Niilon Pojat vaihtelivat alkuvuosinaan paikkaa päätykatsomoiden välillä sen mukaan kumpaan päähän Ilves hyökkäsi. Lopulta 2011 paikaksi vakiintui Kalevan tornien puoleinen Itäpääty. Syksyn 2011 Ykkösen nousukarsintapelissä SJK:ta vastaan oli muutama kymmenen kerääntynyt Niilon Pojat-lakanan taakse. Kausi 2012 on Niilon Poikien läpimurtokausi. Porukka on vakiintunut ja määrä kasvussa. Ryhmä tuo uusia lauluja ja alkaa järjestää omia kuljetuksiaan vierasotteluihin. Niilon Pojilla oli jo tifoja, tosin melko pienimuotoisia ja ryhmä hankki muutamia heilutettavia lippuja. Kaikista ikimuistoisimmat hetket kaudella olivat voittoisat nousukarsintaottelut ÅIFK:ta vastaan. Vieraissa sadat Ilves-kannattajat laulavat Niilon Poikien lauluja. Suomalaisen jalkapallon mittakaavassa Turkuun matkustaneet neljä bussilastillista olivat poikkeuksellisen paljon. Tämä teki nousukarsinnasta yhden merkittävimmän tapauksen suomalaisessa jalkapallossa kaudella 2012. Toisessa osaottelussa otona koetaan harvinaista herkkua lähes täyden Tammelan huutaessa "ILVES!" Niilon Poikien esittämään kysymykseen: "Kuka voittaa?". Niilon Pojat näyttivät kasvattavan joukkoaan kaudelle 2013, mutta lukumäärä näytti kauden mittaan vakiintuvan, ja toiminta muutenkin alkoi junnaamaan paikallaan. 
Niilon Poikien maine lähti leviäämään jääkiekko-Ilvesläisten keskuudessa ja yksi js sama kysymys oli monien jääkiekkoa seuraavien Ilveksen kannattajien huulilla: "Koska Hakametsässä?". Voidaan kiistattomasti katsoa, että Niilon Pojilla on ollut hirvittävän iso vaikutus siihen, mitä Hakametsässä tulisi tapahtumaan.

Kaikki muuttui Hakametsässä joulukuun 2012 alussa. Ilves tiedotti ilves.comissa, että lauantaina 8.12 pelattavaan Ilves-HIFK otteluun muutetaan koko 500-paikkainen D1-katsomo kokeilumielessä seisomakatsomoksi. Todennäköisesti kokeilu tehtiin tuolloin, koska otteluun oli tulossa satoja helsinkiläisseuran kannattajia kannattamaan omiaan. Uutinen otetaan Ilves-kannattajien keskuudessa ilolla vastaan. Huolimatta siitä, että Ilves on jumbona D1 kerää ottelupäivänä satoja Ilveksen kannattajia, jotka kaikki seisovat! Ennen aloituskiekkoa tunnelmaa oli viritelty perinteisillä Ilves-huudoilla. Koskaan aikaisemmin ei Hakametsässä kotijoukkuetta oltu kannustettu yhtä kovaan ääneen. HIFK-ottelun repertuaari koostui lähinnä huudoista, sekä yhdestä Tammelasta kopioidusta laulusta.


Vihreä ja keltainen on meidän värimme. Vuodesta toiseen ylpeänä huudamme. Wooo. Me ollaan Ilves. Me ollaan Ilves, Tampereen!

Jälkeenpäin ajateltuna Niilon Pojilta olisi voinut lainata lisää lauluja, mutta tunnelma D1-kulmassa oli siitä huolimatta loistava. Tämä todisti, että Ilveksellä on valtava potentiaali luoda ottelutapahtumasta tunnelmallisempi, sekä luoda kannattajille katsomonosa, jossa olisi lupa seisoa, ja "rikkoa perinteisiä suomalaisia katsomokulttuurin arvoja" (eli olla hiljaa ja hurrata maalin syntyessä, tällöinkään ei kuitenkaan liian innokkaasti). Ottelun jälkeen kiiteltiinkin kokeilua ja se uusittiin vielä kerran kauden aikana (tammikuussa 2013 ottelussa Pelicansia vastaan), ja tuolloinkin D1 keräsi samankokoisen köörin seisomaan kuin joulukuun kokeilussa. Nämä tapahtumat käynnistivät Osasto 41:n renessanssin. Osasto kasvoi, vaikka muuten runkosarjan loppua kohti yleisömäärät vähenivät. Niilon Pojilta otettiin uusia lauluja mukaan Hakametsän virsikirjaan ja loppuhuipennuksena kauden 2012-13 viimeisessä liigakarsinnassa Ilves-Jukurit meno oli ihan mukavaa, huolimatta siitä että äänekkäimmät fanit olivat totuttuun tapaan piippuhyllyn seisomakatsomossa.

Kaudella 2013-14 tapahtui sitten Osaston esiinmarssi Suomen kannattajaskenen huipulle. Ilves muutti viime kauden onnistuneiden kokeilujen jälkeen noin puolet D1-katsomosta seisomakatsomoksi. Istuimet jätettiin paikoilleen ja käytännössä uudistus tarkoitti, että entisillä istumapaikoilla on nyt lupa seistä. Osasto otti kauden mittaan mukaan uusia lauluja, osa muunnelmia Tammelan Itäpäädyssä kuulleista sävelmistä ja osa "omia" viritelmiä. Esimerkiksi AIK-fanien "Vi är överallt" taipui muotoon:

Maailmas' ei oo mitään kauniimpaa. Muita rakastaa en ikinä mä vois. Oon ikuisesti Ilves
.
Jännä ajatella, miten vaatimatonta katsomotoiminta oli vielä vuosi sitten (lue kirjoituksen alku).

Katsomokulttuuria Hakametsässä. Kuva jatkoaika.com
Liigan avausviikonloppuna olikin ilmassa muutoksen tuulet, kun ensin perjantaina Ilves-kannattajat huusivat ja lauloivat mouhijärveläiset hiljaiseksi vanhalla pääkallopaikallaan D1-katsomon yläpuolella sijaitsevasta seisomakatsomosta pelaajien hoitaessa kentällä loput ja lauantain HPK-ottelussa siirryttiin vanhan seisomakatsomon alla sijaitsevaan uuteen D1-seisomakatsomoon. Tunnelma oli heti ensimmäisestä kotiottelusta loistava ja parani vain syksyn mittaan. Osaston ensimmäinen tifo nähtiin syyskuisessa ottelussa HIFK:iä vastaan kun koko D1-kulma peittyi keltaisten ja vihreiden lappujen mereen. Tunnelmaltaan kauden huippukohta nähtiin Saipa-pelissä lokakuussa, kun seisomakatsomot olivat ääriään myöten täynnä ja kannatus sen mukaista. Kirjoittajakaan ei muista, milloin olisi kuullut yhtä kovaa melua kuin Alexander Ruuttun 2-0-maalissa, jolloin kuulosti siltä kuin koko tunnettu ja tuntematon maailmankaikkeus olisi revennyt kahtia D-päädyn päällä. 
Tapaus Marko Sjöblom syksyllä 2013 ei voinut olla näkymättä Hakametsässä, ja Osasto 41 ilmaisi selvästi kantansa lakanoilla (Totuus julki ja erotkaa) ja huudoilla: "Kaikki huutaa Markolle. Hei! Hei!" (ei siis hei hei, vaan rytmiin sopivat hei-huudot taputuksien kera). Tästä yksinkertaisesta huudosta erityisen tekee se, että samaisessa edellämainitussa Saipa-pelissä muu Hakametsä lähti taputuksiin, ja huudon loputtua annettiin aplodit paikalle saapuneelle Sjöblomille. Nyt Ilveksellä oli äänekäs, suuri ja ennen kaikkea Ilveshockey Oy:stä riippumaton kannattajajoukko, joka kykenee selvästi ilmaisemaan kantansa seuran tilasta. Kannattajatoiminnan eksponentiaalinen kasvu liittyi hyvin "uuden Ilveksen" imagoon. Syksyn 2013 ärhäkkä mainoskampanja, uusi omistaja, voittava joukkue kentällä ja Hakametsän uusi tunnelma olivat tamperelaiselle kiekkoväelle jotain ennennäkemätöntä. Harmittavasti "uusi Ilves" kuopattiin vanhojen pierujen kaapattua vallan takaisin itselleen Takojankadun pimeissä kabineteissa lokakuussa 2013. Kannattajatoiminta kuitenkin jäi pysyäkseen, vaikka Ilveshockey Oy koittikin rauhoitella marraskuussa julkisessa kirjeessään "faneja" olematta liian intohimoisia, sillä se saattaisi vaarantaa hyvät yhteistyödiilit. Kertoo kuitenkin siitä, että Ilveshockey Oy:lle kannattajat ovat vain päänvaiva. Kuitenkin toimiston väelle siitä kiitokset, että hallissa kannattajatoiminnan kehittäminen ja tunnelman luonti otteluihin on jätetty kannattajille itselleen. Varoittava esimerkki löytyy Hakametsän toisesta päädystä, jossa joka ottelussa jaetaan läpsyttimiä ja tunnelmaa koitetaan luoda videokuutiolla näytettävillä yhteen hakkaavilla jääkiekkohanskoilla joiden rytmiin ihmisten pitäisi taputtaa käsiään.
Alkukaudella suurin haaste oli yhteistyö kuuluttajan ja dj:n kanssa. Monia ärsytti, että kuuluttaja jatkoi viime kausilta tuttua kehotustaan "Hakametsä, ääntä!!", jonka perään dj laittoi soimaan jotain Nickelbackia tai muuta vastaavaa kuraa järkyttävän kovalla volyymillä. Nyt Hakametsässä oli jo valmiiksi ääntä kannattajien laulaessa/huutaessa, jotka hassunhauskasti kuuluttaja jopa tukahdutti sen sijaan, että olisi lietsonut tunnelmaa. Vihaisen palautteen myötä musiikki vähitellen hiljeni pelikatkoilla, kun kannattajilla olisi laulu tai huuto meneillään.
Osaston tifo Ratinassa.

Osaston seuraava ja kauden suurin voimannäyte tapahtui joulukkuussa Ratinassa pelatussa Open Ice Winter Classic-ulkoilmapuuhastelussa, jossa Ilves-päädyn päälle levitettiin Suomen mittakaavassa todella suuri lakana (n. 100 neliömetriä?). Muovinen lakana koostui kahdesta kuvasta, joissa ylemmässä Tampereen silhuettia ja alaosassa hieman epäselväksi jäänyt kannattajalauma, joita erotti Osaston logo, lyhenne OS41 ja ryhmän perustamisvuosi 2007. Ratinassa nähtiin myös Tampereen sisäinen kuilu kannatuskulttuurissa. Siinä missä Ilves-kannattajat seisoivat yhtenäisenä ryhmänä 2-3 katsomosektorilla, lauloivat, hyppivät ja huusivat, ei Tapparan fanipäädyssä näkynyt tai kuulunut mitään mikä olisi liittynyt kannattamiseen värikkäitä fanipaitoja lukuunottamatta. 

Koska D1-katsomosta ei oltu poistettu penkkejä, johti se ongelmaan ettei seisomakatsomoon lipun ostaneet välttämättä seisseet, vaan tarkoituksellisesti ostivat halvan lipun ja röhnöttivät muovi-istuimella läpi ottelun. Tämä johti muutaman kerran sanasotaan Osaston capon ja istujien kesken, kun porukkaa D1:ssä piti tiivistää ennen ottelun alkua, jotta kaikki kannattajat mahtuisivat katsomoon. 
Kannattajien pukeutumisessa tapahtui kauden aikana huomattava vaihtelu. Alkukaudesta katsomossa näkyi paljonkin fanipaitoja, mutta mitä pidemmälle kauden loppua mentiin, sitä vähemmän niitä näkyi. Jääkiekkokauden loputtua Osasto 41 teki visiittejä muutamiin Ilves FS:n peleihin Pirkkahalliin.

Vahvan esiinmarssin jälkeen Osaston toiminta ei näytä hiipumisen merkkejä. Osasto 41 tulee kaudesta 2014-15 hoitamaan kannatajamatkat Ilveksen vieraspeleihin. Kotonakin tulee varmasti enemmän tunnelmaa, kun D1-katsomosta on poistettu penkit seisomakatsomon tieltä. Samalla Hakametsästä kuitenkin poistui jotain vanhaa ja perinteikästä, nimittäin D1-kulman yläpuolella sijainnut lautakatsomo. Sama katsomo on ollut osa Hakametsää sen ensimmäisistä otteluista 60-luvulta lähtien viime kauteen. Sama katsomo, jossa Ilveksen järjestäytyneen kannattajatoiminnan siemenet kylvettiin 2007, ja jonka hedelmistä tulemme nauttimaan ikuisesti laulujen, huutojen ja hyvän tunnelman muodossa. 




Muokattu 11.9. Lisätty Niilon Poikien alkuvuosien historiaa muutamalla lauseella.

3 kommenttia:

  1. Erinomainen kirjoitus, mutta jotta totuus ei unohtuisi: Kyllä kansa oli monesti hurmiossa silloinkin kun saatiin rummuttaa ilmastointikanavaa , ja erityisesti silloin 80 ja 90-luvuilla kun porukka tuli viikonlopun viettoon hallille kannustamaan yhtenäisesti, ilman kuppikuntia. Se oli hienoa aikaa joka ei koskaan enää palaa. Vanhan liiton meininki on nyt siirtynyt junnupuolelle , ja olen huomannut että sillä on eniten vastustajia. Ja se on merkki sen toimivuudesta. T: Tuomas

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, itsekin muistan ajan ennen Osastoa kuinka kiihkeimmissä peleissä tunnelma ja meteli oli loistavaa. Kuten kirjoituksessa totesin tunnelma oli sidoksissa peliesitykseen ja tuolloin 80-90-luvuilla Ilves nyt vain sattui olemaan yksi Suomen parhaista joukkueista ja tulokset sen mukaisia. Valitettavasti nykyään 2010-luvulla malli ei toimisi, koska kaudesta toiseen heikosti menestyvä Ilves ei vedä viikonloppupeleihinkään kuin sen 4000-5000 katsojaa.

      Ja ilmastointikanava, never forget! Tulevilla sukupolvilla on ihmeteltävää, kun miettivät miten siihen kiinnitetyt Ilves-tarrat on sinne saatu:D

      Poista
    2. Open ice tifo oli 250m2. Hyvä teksti!

      Poista